Syksyn viimeinen perhonen

Tuli tilaustyö pyyntö lyhyellä aikataululla. Nopeasti kyhäsin kasaan tällaisen kortin, josta pidän itse ainakin aikalailla. Toivottavasti sopii tilaajan toiveisiin ja vastaa tarvetta.

Korukaveri suosittelee

Korukoplassa esitellään parhaita korukirjoja. Minulle tämä oli helppoa, sillä omistan vain muutaman korukirjan joista yksi nousee kuitenkin muita hyödyllisemmäksi, inspiroivammaksi ja muutenkin ihan ykköseksi sarjassaan.  Olen esitellyt sen myös vanhassa blogissani, täällä.

 Johanna Vireaho & Sari Tammikari: Muistojen korut

 

   

1. Millä perusteilla yleensä hankit koruihin liittyviä kirjoja?

- Hankin uusia korukirjoja hyvin harvoin, mutta tämä teos oli hankittava heti tuoreeltaan. Oikeastaan sain kirjan siskoltani, joka osti sen joululahjaksi kuultuaan halustani hankkia opuksen. Tässä kirjassa on hyvin samanlainen koruilufilosofia kuin minulla ja se sisältää kaiken tarvittavan tiedon. Palaan teoksen pariin aina uudelleen ja yllätyn että se on aina niin mukaansatempaava - mieli kihisee uusia (ja vanhoja) ideoita.  

  

*****

  

2. Milloin hankit juuri tämän kirjan, mistä, suositteliko joku? 

- Sain kirjan lahjaksi viime jouluna. Näin tästä mainoksen Juju-kerhon lehdessä ja katselin teoksesta kirjoitettua artikkelia Jujun nettisivuilla. Puhuin myös teoksesta siskojeni kanssa Facebookissa. Eli olin myyty jo ennen kuin edes koskaan oidellyt kirjaa kädessäni!

    

*****

  

3. Kerro yleisesti kirjan sisällöstä! Kerro myös sivumäärä. Hinnankin voisit kertoa.

- Teoksessa on 110 sivua. Alussa kerrotaan erilaisista tekniikoista ja välineistä alkaen helmistä ja langoista päätyen korupiikkien tohottamiseen ja kolikoiden poraamiseen. Kirjassa on paljon vinkkejä mallikoruihin. Kuvat ovat kauniita ja inspiroivia. Esim. Bookplus myy kirjaa 25 euron hintaan, Sinellistä tämän saa parilla kympillä.
    

*****

       

4. Mikä tai mitkä asiat kirjassa on parasta?

- Materiaalivalinnat. Kirja suosii pitkälti kierrätysmateriaaleja ja soppi siis siten minun koruilutyyliini.

     

*****

  

5. Mikä kirjassa on negatiivista tai puutteellista?

- Olisin toivonut vieläkin enemmän ideoita kierrätyskoruiluun, siellä se maailma on lähes rajaton!
       

*****

  

6. Kenelle suosittelet kirjaa?

- Kaikille. Niin aloittelijalle kuin pidempäänkin harrastaneelle. Ammattilainen ei välttämättä tästä niin paljoa saa, koska kirja on aika kädestä pitävä ja ohjaa eri työvaiheissa niin yksityiskohtaisesti. Jos materiaalien uusiokäyttö kiinnostaa ja tahtoo inspiraatiota tai vaikka vain kevyttä johdatusta koruilutekniikoihin, tämä on se kirja jonka tarvitset!

Penni-korvakorut

Käytöstä pois jääneistä 10 pennin kolikoista tehdyt korvakorut. Korvakorutapit ovat hopeoidut. 5€ Linkki Taitomaan kauppaan.

Elämänpuita

Parit Elämänpuut kiepautin tuossa pari iltaa sitten. Ylempi Yöpuu on tehty tummanvihreästä (lähes mustasta) kivensirusta ja se on MYYTY, vaaleanpunaisista ja pinkeistä vahahelmistä tehty Kirsikkapuu sen sijaan on VAPAA, eli 5 eurolla voi lunastaa sen omaksi. Kehä on alumiinia ja sen saa tarvittaessa lakattuna, puun runko ja oksat ovat hopeoitua kuparia. Jokainen Elämänpuu on uniikki!

   
Näitä saa myös tilattua seuraavissa väreissä:
  
- tummanvihreä (lähes musta, ja malakiitti)
- vaaleanvihreä (aventuriini, peridootti)
- ruskea (kissansilmä, mokaiitti)
- punainen
- musta
- vaaleanpunainen (ruusukvartsi)
- keltainen (keltainen turkoosi)
- harmaa (labradoriitti)
- kirkas

Koruja ja kirjoja

Siskoni J totesi tekemieni palapeli-korvakorujen tuovan mieleen Twilightin, siitäpä siis lähti idea  tehdä itselleni "kunnolliset" Twilight korvakorut. No, jotain kansikuvien teemoja edes poimittu. Omena(rintakoru) on lapsuudesta asti kulkenut mukanani, siskojen vanha. Nämä olivat ilmeisesti 1960-70-luvuilla suosittuja. Suomalaista designia, Napite oy.

  

Tenttikirjan päällä kuvattu Lego-sydän. Tehty kahdesta samanmuotoisesta palikasta. Näitä on jonkin verran näkynyt ulkomaalaisissa blogeissa, ei siis mitenkään uniikki idea. Tämä jää itselleni, sillä noita paloja ei avopuolison Lego-laatikosta enempää löytynyt. (Oli muuten mielenkiintoinen iltapäivä kaivella toisen Legoja, kauhea lelukateus iski - minulla kun oli siskolta perityt Legot, joissa hyvin yksinkertainen valikoima. Kyllä niillä silti leikki...)